31 / 32
Kissanpennut saavat täysikasvuisia kissoja helpommin sisäloisia, kuten matoja tai mikro-
skooppisen pieniä yksisoluisia alkueläimiä. Eläinlääkäri antaa lisätietoja madottamisesta
tai muista tarvittavista hoitotoimenpiteistä.
•
Madot
Kissanpennuilla on usein kahdenlaisia matoja:
LAAKAMADOT TAI HEISIMADOT
(esim. Dipylidium caninum) tart-
tuvat suolen seinämään ja aiheuttavat turvotusta, ripulia sekä
joskus turkin kunnon huononemista.
Valkoiset, riisinjyvän tapaiset pyörylät ulosteessa tai kissan takapuolen
karvoissa ovat merkkinä laakamadoista. Kissanpennut saattavat myös raa-
pia takamustaan.
SUKKULAMADOT JA SUOLINKAISET
(Toxocara cati) elävät kissan ohutsuolessa ja
aiheuttavat turvotusta sekä joskus kasvun hidastumista. Saattavat myös toisinaan
aiheuttaa suoliston tukkeutumista.
Sukkulamatotartunnan oireisiin kuuluvat turvonnut maha, ruuansulatusoireet sekä kissanpen-
nuilla kiilloton turkki.
Kirput, punkit, korvapunkit ja silsa ovat kissanpentujen yleisimpiä vaivoja.
•
Kirput
Kirpputartunta saa kissat raapimaan, pesemään ja nuolemaan itseään paljon, mikä saat-
taa aiheuttaa karvapallojen muodostumista. Joissain tapauksissa kirpunpuremista saatu
allerginen reaktio johtaa ihotulehdukseen.
Kirppujen ehkäisemistä tehostetaan keväisin ja kesäisin, ja siinä otetaan huomioon niin
kissanpentu kuin sen ympäristökin.
HOITO:
Kissalle annetaan joko suun kautta nautittavaa lääkettä tai sen turkki käsitel-
lään paikallisesti pitkävaikutteisella hyönteismyrkyllä.
YMPÄRISTÖN PUHDISTAMINEN:
Hyönteismyrkkyä täytyy suihkuttaa kaikille kissan-
pennun oleskelupaikoille, myös syvennyksiin ja vuodevaatteille.
Madottaminen
Madota kissanpentu säännöllisin väliajoin, yleensä
kerran kuussa, kunnes se on puolivuotias.
VAROITUS
Älä koskaan vedä punkkia, jotta
saisit sen irti, koska sen pää
saattaa jäädä ihon sisään ja
aiheuttaa kissanpennulle kipua.
Eläintarvikeliikkeet myyvät tätä tar-
koitusta varten punkkipinsettejä.
•
Alkueläimet
Kissanpennuilla on lähinnä kahdenlaisia alkueläimiä. Molemmat saavat
aikaan kissanpennuissa painonlaskua sekä ruuansulatushäiriöitä,
kuten elimistön kuivumista aiheuttavaa pahaa ripulia.
GIARDIA:
Nämä mikroskooppisen pienet alkueläimet elävät
ohutsuolen limassa.
KOKKIDIOOSI:
Kissa saa näitä syömällämaasta tai saaliseläi-
mistä, kuten hiiristä, löytyviä kystia. Kokkidien alalaji
Toxoplasma gendii voi tarttua myös ihmisiin.
Vain eläinlääkäri osaa tunnistaa nämä loiset ja määrätä oikeaa
hoitoa.
60
61
Sisäloiset
Ulkoloiset
•
Punkit
Punkkitartunnan saa lähes aina vain
ulkoa. Punkit kiinnittyvät mieluiten
kaulan ja korvien lähelle. Punkit ovat
melko vaarattomia, mutta ne voivat
aiheuttaa tulehdusreaktioita kiinnit-
tymiskohdan ympärille.
HOITO:
Kissanpennut tulisi hoi-
taa eläinlääkärin määräämällä
akarisidisella
punkintorjunta-
aineella tai punkkipihdeillä. Ne
poistavat punkit kivuttomasti.
•
Korvapunkit
Pikkuruiset korvapunkit elävät korvakäytävässä aiheuttaen kivuliaita korvatulehduksia.
Korvapunkkien vuoksi korvasta valuu paljon tummanruskeaa, epämiellyttävän hajuista
eritettä. Kissanpentu myös raapii korvaansa voimakkaasti.
HOITO:
Hoito tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin korvat puhdistetaan kostealla side-
harsotaitoksella, minkä jälkeen korvakäytävään laitetaan eläinlääkärin määräämää
akarisidista punkkikarkotetta.
•
Silsa
Tämä mikroskooppinen sieni tarttuu karvojen juureen. Se ei aiheuta ärsytystä tai raa-
pimista. Iho mustuu ja karvoja irtoaa erityisesti pään alueelta. Silsa on hyvin vastustus-
kykyinen, laajalle levinnyt sekä herkästi tarttuva, ja se on useimpien lemmikkieläinten
yhteinen vaiva.
HOITO:
Eläinlääkäri määrää kissalle sieniä tappavaa ainetta, jota annetaan sisäisesti ja/
tai käytetään pesuaineena ainakin kuuden viikon ajan.
YMPÄRISTÖN PUHDISTAMINEN:
Saastuneet alueet suihkutetaan tai pestään sienen-
torjunta-aineella. Kysy lisätietoja eläinlääkäriltä.